Äitienpäivän viikonlopun vietin pitkästä aikaa täällä vielä omassa pikkukaupungissani. Olikin oikein mukava viikonloppu, niin seuran kuin säänkin puolesta.

Nuoremman tyttären kanssa käytiin shoppailemassa, täällä on aivan ihana liike, jossa myydään vanhoja kunnostettuja huonekaluja, siellä työskentelee nuoria jotka saavat arvokasta kokemuksta työelämästä ja toiset nuoret ja vanhatkin voivat tehdä hyviä löytöjä paikasta. Tyttärelle ostettiin sieltä hyllykkö ja ihana punainen keittiön kalusta. Viimeksi haimme sohvapöydän, se kannettiin pitkin pääkatua tyttären asuntoon, välillä poikkesimme herkulliseen osto- ja myyntiliikkeeseen, ei ostettu mitään kunhan ihailtiin kaikkea vanhaa, lähinnä lasia ja posliinia.

Tampereen tytärkin tuli ja vietimme kolmisteen mukavaa aikaa, käytiin jopa yhdessä terassilla, kun oli niin mahtavan kaunis ilma. Tein herkullista pizzaa ja salaattia, sitä söimme yhdessä. Vietimme aikaa minun luona ja nuoremman tyttären asunnossa. Hauskaa olla yhdessä, katselimme vanhoja valokuvia, nostalgista.

Tyttären uudet verhot on kyllä herkulliset, samasta kankaasta tehtiin myös pari tyynyä. Onneksi älysivät verhokaupassa ehdottaa, ei olisi itsellä tullut mieleen. Pesin tyttären ikkunan, kun en voinut laittaa uusia verhoja likasiin ikkunoihin. Nyt olen sitten pessyt M:n luona ikkunoita ja tyttären luona, omista ei kohta ulos näy.

Rakas ihana äitini tuli vanhimman veljeni kanssa meidän kanssa kahvittelemaan äitienpäivänä. Sanoin, että teen täytekakun muuta ei varmaan kukaan kaipaa, sillä äiti ja veli olivat käyneet syömässä ennen minun luokse tuloa. Meinasi käydä köpelösti, ensinnäkin kun aloin tekemään kakkua vasta 2,5 tuntia ennen kahvittelijoiden tuloa. Ohjeessa meinaan luki, että leivo kakku ja laita se painon alle vähintään neljä tuntia ennen käyttöä tai mielellään yön yli. Heh.

Kakku oli jostain K-kaupan esitteestä otettu Kevätkakku. Tein taikinan, paistoin ja jäähdytin parvekkeella. Kun jonkin ajan päästä toin sen sisään ja kumosin, kaikki näytti olevan ihan ok, kunnes hetken päästä kakku alkoi pikkuhiljaa painumaan keskeltä kasaan, se oli kammottavaa. Se vain painui ja painui, eli penteleen kakku oli raaka keskeltä.

Ei siinä muu auttanut, kuin kaapia se raaka osuus pois ja alkaa täyttämään, aika epätoivoista.

Mutta näin hieno siitä sitten tuli, kaikkea mitä kaapista löytyi löytyy päältä. Ja mikä ihmeellisintä, se oli ihan hyvää kakkua.

Äiti ja veli lähti kotiin ja Tampereen tytär saateltiin junalle. Sää oli niin jumalattoman hieno, että nuoremman tyttären kanssa käytiin vielä virvokkeita terassilla nauttimassa, ei vaan voinut mennä sisälle.

Korkealla kahvilassa katseltiin kotikaupunkia, vihreätä on. Tätä kaupunkia tulee vielä ikävä, mutta onneksi tänne pääsee aina käymään.

Sain tyttäriltä lahjojakin ja kauniin ruusunkin nuoremmalta. Nuo kynäkorut on mainiot. Musta möykky on hoitava rannetuki.

Oli ihana aurinkoinen äitienpäiväviikonloppu. Kun saan kuvat kamerasta ulos, niin saatan kirjoittaa muutaman rivin viime viikonlopusta, sekin oli sellainen hauska sosiaalinen viikonloppu.