Pääsiäisen pyhinä hiihdeltiin hankikannalla ihanassa aurinkoisessa säässä tämän talven viimeiset hiihdot - nyyh nyyh.
Hiihto on niin kivaa, niin kivaa. Ja vaikka tulisi millainen takatalvi, niin eipä  kyllä hiihdetä enää. Talvivaatteet ja varsinkin kaikki hiihtokamat on jo pesty ja pakattu ja pinottu ensi talvea varten.

Pääsiäisenä kokoonnuttiin taas M:n isän luokse isolla porukalla syömään ja viihtymään yhdessä. Me harjoiteltiin sitä kokoontumista parinakin päivänä. Eli meikäläisten porukka paineli sinne kukkien ja ruokien kanssa kyllä ihan oikeana kellonlyömänä, mutta vääränä päivänä. No ruuat jätettiin sinne ja kukat myös, palasimme kotiin ja jälleen seuraavana päivänä uudelleen. M:n siskot kyllä kuiskutteli minulle, että jatkossa laittavat minullekin kaikki viestit, siis huom. tämä ylimääräinen käynti ei ollut minun syytäni lainkaan, vaan rakas mieheni oli hiukkaisen huolimattomasti lukenut viestejä.

Pöydän ääressä meitä istui tällä kertaa 14 henkilöä ja herkut oli suussa sulavia.



Pääsiäisen aikaan pikkuisenikin vietti yhden illan ja yön täällä meidän luonamme, ensimmäistä kertaa kukaan yöpyi Laulumaassa. Meillä oli oikein mukava ilta, M kaivoi vanhoja levyjään ja levysoittimen jostain ja teimme kuuntelumatkan kauas nuoruuteen, ei mitään paskamusiikkia kun tytärkin tykkäsi.

Pitkästä aikaa kävin viime perjantaina olusella töiden jälkeen, se on sentään hauskaa aina välillä. Suoraan töistä baariin ja sitten hyvien työystävien kanssa kitataan pari-kolme olutta. Höpötetään ja nauretaan.

Muuten täällä vietetään aikamoisen raitista elämää nykyään. M on tipattomalla ja sitä myötä minäkin melkein, ehkä kokonaankin. Ainakin sen puoleen pitäisi olla, että jos vihdoin viimein saisin itseni oikein kunnon rutistukseen, että saisin ne muutamat ylimääräiset kilot pois. Olen täälläkin uhonnut asiasta jo aikaa sitten ja hävettää tunnustaa, että mitään ei ole tapahtunut. Mutta piru vie ei se yksin minun vika ole, vaan kyllä tämä joku keski-ikäisyys tuo ihan varmaan vaikeuksia päästä ylimääräisistä kiloista eroon. En kyllä anna periksi. Kaivoin meinaan kaikki kesävaatteet esille ja kokeilin, noin puolet ei mahtunut päälle - prkl!

Kesälomaan on kolme kuukautta ja silloin mahtuu - se on jämpti näin. Jätin parit innosteet roikkumaan kaapin oveen, yksi ihana mekko ja yhdet tosi kivat caprit, sitten kun ne mahtuu olen sopivan kokoinen, luulen että siihen vähintään neljä kiloa, painoin tänä aamuna 70,4 kiloa - huh ihan ällötti kirjoittaa tuollainen luku.

Niin jännitystä riittää meidän elämässä, varsinkin M:n - hänellä on tosi iso leikkaus edessäpäin, kaikki menee hyvin ja sen eteen tehdään paljon, on tärkeää olla hyvässä kunnossa ja minä autan siinä, olen itse ja tsemppaan häntä niin paljon vaan kuin voin.

Kaksi päivää vielä harvinaisen vaikean oloista kurssia jäljellä, sitten viikko töitä ja sitten taas muutaman päivän loma, elämä on kivaa!