Pitäisi lähteä hiihtelemään ystäväpariskunnan kanssa, mutta  M on kipeä, tai ainakin tulossa. No ehkä huomenaamulla on parempi olo. Eli hän on peräti täällä minun luona, tutii nätisti sängyssä ja minä menen kohta viereen.

Töissä on hyvin värikästä elämää. Stressin kourissa en ole yksin minä, vaan moni muukin. Unettomuus jatkuu ja lisävärinä on tullut niskakipu, onko sekin stressioireita, vai mistä ihmeestä tullut. Voin muuten sanoa, että esimieheni on yksinkertaisesti heikkohermoinen, osittain naurettava, mutta silti kauhea. Olen pistellyt netistä löytämääni woodoo-nukkea ihan tosisani.

Pienempi tytär on ihana, meillä on nykyään niin ihana suhde. Hän on mukavassa työpaikassa, Tampereetytärkin on töissä, ei ehkä mukavassa, mutta työssä kuitenkin, työkaverit mukavia ja se tärkeää.. Eli näiden asioiden suhteen on hyvä mieli. M on stressin kourissa vaativan työn takia, mutta hän pärjää valittamatta, se ero meissä.

Ja tämä hullu lähtee hiihtelemään ja viettämään lomaa kaikkien koululaisten kera ja ihan vaan sen takia, kun ystävä on ope. Ja mikä on surullisinta tässä lomassa, se on se että hullu pomo on yhtäaikaa lomalla - mikä surkea tuuri sen suhteen.

Nyt unohdan murheet ainakin viikoksi!