Meitä oli neljä sisarusta viettämässä viikonloppua isämme nuoruuden maisemissa, maisemissa joissa hän ehkä eli elämänsä rikkainta aikaa.

Kävimme isämme vähäisen omaisuuden läpi, huonekalut ja kaikki muut isot oli jo viety mitä minnekin. Eli  kaikenlaista pientä tavaraa, valokuvia, kirjeitä ja kortteja. Uskomattoman nostalgista oli katsella isän kuvia, lukea kortteja ja kuunnella isän musiikkia. Viikonlopun tähtiartisti oli Annikki Tähti, not bad oikeastaan.

Isämme oli säilönyt suunnilleen kaikki kortit ja kirjeet siitä lähtien kun heille tuli ero äitimme kanssa. Eli noin 30 vuoden kasan kävimme läpi. Lajittelimme muutaman tunnin kortteja ja kirjeitä pinoihin, eli joka lapselle omat pinot (pinoon kuului ex-puolisot ja omat lapset myös). Hiukan brassailin omalla korkeimmalla pinollani.

Seuraavaksi kun aikaa on, aion tehdä omasta pinostani jonkinmoisen elämänkaaren. Oli hauskaa hiukan siinä lajitellessa niitä tutkia. Löysin mm. kirjeen jonka nuorin tyttäreni oli kirjoittanut isälleni (eli hänen papalleen) 5 päivän ikäisenä, se oli hauska tarina. Ainakin kolmen eri miehen kanssa  oli allekirjoituksia korteissa.

Isämme tuhkat on nyt siroteltu sinne  hänen nuoruudenmaisemiin. (lupa oli ihan hankittu siihen). Niin se maallinen matka sitten loppui, iltasella poltettiin vielä isän uurna.

Suurimmaksi osaksi viikonloppu oli ihan kaunis. Ainoa häiritsevä juttu oli pari sisarustani ja meidän erilaiset elämäntavat ja ajatukset. Voi olla hyvinkin, että minä olen hyvinkin ärsyttävä, mutta hyvin paljon ärsyynnyin minäkin. Ikävän ikävää on huomata, että ei niitä omia sisaruksista välttämättä pidä ehkä lainkaan, tai hyvin vähän aina joskus. Vanhinta veljeäni olen ihaillut pikkutytöstä lähtien, häntä rakastan tosi paljon, eli onneksi ei koko suku ole samanlaista.

Ihanaa oli kuitenkin, että meillä sisaruksilla (yhtä lukuunottamatta) oli näin yhteinen halu saatella isää viimeistä kertaa.

Sen verran vielä maallisemmista asioista, että ostin tänään itselleni oikein kunnon salivaatteet. Ja ihan niitä testasinkin jo, olipa kivaa kun oli kunnon vermeet. Vähän muuten rupesi naurattamaan, kun menin urheiluliikkeeseen ja sanoin, että haluaisin ostaa salihousut. Tuleeko kellekään muulle mieleen ne kasarityylin kamalat kirjavat lökäpöksyt, joita useat miehet ihan julkisesti piti ennen muinoin.