Tänään tuossa sivusilmällä katselin/kuuntelin ohjelmaa ihmisistä, joilla oli kaikenmoisia pakkomielteitä. Aika kurjaa, jos joutuu sellaisen orjaksi. Itsellä ei sen kummoisempia pakkomielteitä ole - onneksi. Nuorena saunassa minulla oli kummallisia juttuja, piti esim. heittää aina kolme kertaa peräkkäin kauhallinen vettä kiukaalle ja laskea samalla mielessään kirjakielellä sataan - hengittämättä. Luojan kiitos tuo on mennyt ohitse, enkä ole mitään muutakaan kummallista keksinyt.
Olen ollut pari viikkoa töissä loman jälkeen ja on ollutkin aikamoista haipakkaa siellä. Työkaverini, jonka kanssa jaamme työt ja huoneenkin, on ollut samaiset kaksi viikkoa poissa, kipeänä ja sen jälkeen ansaitulla lomalla. On se vaan paljon kivempi siellä töissä, kun voi jonkun kanssa jakaa kaiken, niiden töiden lisäksi on erilaisia ketutuksia, kuin myös mukavia juttuja. Saan muuten ansiomerkin, olen ollut 10 vuotta saman työnantajan palveluksessa, siitä hyvästä saa ainakin illallisen ja en sitten tiedä, että tuleeko ihan mitalikin, sehän se olisi hienoa!
Mutta se mikä minua nyt ilahduttaa erityisen paljon, on tuleva viikonloppu. Juhlimme M:n kanssa yhteistä kahta vuottamme, menemme ihan kaksisteen Helsinkiin, ollaan siellä yötäkin, katsotaan mitä kaikkea kivaa siihen keksitäänkään. Jos M nyt vaan jaksaa minun kanssa juhlia, seminaarimatkalla on parhaillaan ja sellaisethan tunnetusti vievät voimat.
Luen parhaillaan Donna Tarttin kirjaa "Jumalat juhlivat öisin", on aika mielenkiintoinen kirja. Täältä pitkin poikin netistä olen monet kivat vinkit saanut, kuten myös tuon kirjan.
Ai niin tipattomuuskin loppui viime viikonloppuna, kun M kysäisi, että otetaanko viiniä ruuan kanssa. Olin mielessäni ajatellut, että olen tähän tulevaan viikonloppuun asti juomatta mitään, mutta muutin mieleni. Viini maistui oikein hyvältä, mutta ihan hyvin voin olla juomattakin. Ja se on hyvä se, ihan turhaan välillä sitä juodaan, siitä on tullut sellainen tapa.
Kommentit