Kävin taas pääkaupungissamme hiukkasen opiskelemassa tässä parina viime päivänä. Nyt on taas hiukkasen niin kuin kerrattu kaikkea jo ennenkin opittua, mitä jäi mieleen, ei paljon mitään. As Is - To Be ja tämäkään ei liity mitenkään oikeastaan työhöni.

No opiskelupaikkaan siirryin bussilla. Ja voi herttilei sentään, kuin on on minulle teroitettu (tällaiselle maalaiselle) että kun bussiin mennään pitää sanoa kovalla äänellä - KERTALIPPU! Niin tein! Sillä olen jo oppinut, että jos siellä pääkaupungin sisällä liikutaan, niin pitää sanoa niin. Mutta jos todella haluaa mennä vaikka Espooseen (missä isäni ennen muinoin asui) niin pitää sanoa, että seutulippu!.

No minä menin bussiin, olin ohjeiden mukaan varannut oikean summan (2,20 euroa), ojensin kuskille ja sanoin KERTALIPPU.

Kuski kysyi, että "Seutulippu"?. Minä vastasin, että ei kuin KERTALIPPU!.

Sitten kuski alkoi selittämään, että on kahdenlaisia lippuja, on sellaisia seutulippuja  ja  sisäisiä lippuja eli KERTALIPPUJA. Katsoi minua kuin olisin jotenkin vaikea.

Minä sitten, että sellaisen kertalipun kiitos!

Ja sain todellakin, juuri haluamani kertalipun :)

Mutta miten se oli noin vaikeaa??

On muuten noin bussimatkat ällöjä tuolla pääkaupungissa. Se menee ja hötkyy ja pysähtyy ja heiluu, niin että vähemmästäkin tulee paha olo.

Mutta on tuo pääkaupungin seutu kaunista katsottavaa, upeita merimaisemia ja hienoja rakennuksia, mutta sen kiireen ja ahtauden vuoksi en oikein ihan äkkiä sinne osaa itseäni kuvitella. Kulttuuritarjonnan vuoksi kyllä hyvinkin.

Ehkä me rakkaan kanssa joskus vielä siellä asutaan, haaveet asuinpaikasta ei ehkä kohtaa todellisuutta koskaan :)

Rakkaan kanssa ollaan nähty ja vietetty ihania hetkiä yhdessä!

Mutta kestääkö tämä rakkaus kaiken sen erilläolosta johtuvan eripuran? Hetkittäin vuorottain molemmilla kihahtelee! Mutta onneksi me rakastetaan syvästi, toivottavasti se jatkuu hamaan ikuisuuteen.

Paljon on ollut kaikkea. Viime viikonloppuna Stand Uppia tyttären kanssa, rakkaan kanssa nautiskelua. Käytiin ruokailemassa yhdessä "onnellisessa eläimessä" pikkukaupungissa täällä etelässä,  muutenkin vietettiin hauskaa aikaa. Ja varsinkin saatiin yhdessäoloa tarpeeksi.  Mietin vain, että vaikka viime viikonloppuna rakkaan kanssa nähtiin vasta  yötämyöten perjantaina, nin silti vietettiin perjantaista sunnuntaihain yhdessä. Senkö takia tämä viikko on tuntunut helpolta?

Huomenna nähdään ja huomenna on muutenkin parempi päivä. Miten minusta tuntuu, että tämä perjantai on minulle vaarallinen päivä?? Olen väsynyt ja herkkä, mutta niin on kaikki muutkin varmaaan.