Pitäisi kyllä kirjoittaa tänne kerran viikossa, miten ihmeessä sitä saa päähänsä, mitä kaikkea on kokenut sitten viime kerran. Kauheeta pinnistelyä ja kuvien tiiraamista, johan pikkuisen alkaa selviämään sen jälkeen.

Ainakin olen käynyt työn puolesta luentoja kuuntelemassa pääkaupungissa. Alani kun on aika tekninen, niin kursseilla ja sun muissa tietoiskuissa ja aamiaisseminaareissa on aina pilvin pimein miehiä ja pojonkloppeja. Joku sinkku voisi olla ihan innoissaankin asiasta, luulisin. Ainakin tunnen yhden naisen, joka varmaan repeisi liitoksissaan ko. tapahtumissa. Viime tapahtumassa kivointa oli se, että siellä oli pehmistä tarjolla. Tapahtuman jälkeen kävimme katsomassa näyttelyn Asfalttia ja auringonkukkia, voi vide se oli kiva. Jos ette mene paikan päälle katsomaan, niin käykääpä linkistä ihailemassa vanhoja kuvia. Ihan olin täpinöissäni näyttelyn jälkeen, se päivä sattui vielä olemaan ihanan aurinkoinen ja kirkas päivä. Ostin kirjan ko. näyttelystä, sen saa yksi läheinen joululahjaksi, sitä ennen se pitää kyllä näyttää M:lle, joka on elännyt yli puolet elämästään Helsingissä.

Tampreella vietin yhden kivan perjantaisen iltapäivän tyttäreni kanssa, samalla tutustuin hänen mukaviin ystäviinsä ja näin myös lempivävyni. Tyttären kanssa meillä on yhteinen geeni, joka vetää meitä kirpputoreille, parillakin käytiin, tytär teki löytöjä, minä en. Pyrin tietoisesti olemaan tekemättä löytöjä, pitäisi paremminin päästä tavarasta eroon, kuin saada sitä lisää. Siinä vaiheessa, kun muutan M:n luokse, niin olisi kyllä hienoa, kun omistaisin vain kauniita ja tarpeellisia tavaroita. Tavarasta eroon pääseminen kyllä vaikeutui huomattavasti, kun lähikirppari lopettti, se oli niin mainiosti tuossa kivenheiton päässä ja työmatkan varrella. Mihin me nyt viedään kaikki tavara myyntiin?

Niin sen tyttären kanssa kyllä talsittiin pitkin Tamperetta.

Ihanassa Runo-kahvilassa käytiin kahvilla ja juustotortulla, nam. Meidän piti tyttären valmistumisen ja synttäreiden kunniaksi mennä ulos syömään, mutta vietettiinkin aikaa paljon mukavemmin hänen luonaan syöden itse tehtyä (siis tytär teki) herkullista lohi salaattia ja juoden viiniä.

Viini oli hyvää, oikein hyvää punaviiniä! Suosittelen! Ja jos innostuitte, niin katsokaa kuvaa ja menkää Alkoon etsimään pullo, jonka kyljestä kuva löytyy.

Minulle sattui takaisin tullessa pendolinossa vähän hassusti, meinasin joutua menemään kotikaupungin ohitse. Illan viinin ja kahvin lipittely teki sen, että tuli pissahätä (osansa oli varmaan vielä iloisella mielellä junasta ostetulla oluella), lähdin käymään vessassa, kun olin vessassa alettiin kuuluttamaan kotikaupunkia, tuli kiire lähteä ravintolavaunuun etsimään takkiani. Kun tulin vessasta ulos, tuli ihan blackout, eli mistä suunnasta olin tullut vessaan, lähdin ensin väärään suuntaan, onneksi tarkkailen aina ihimisä, niistä tajusin, että olen väärässä suunnassa. Sitten hirveetä vauhtia takaisin ja kerkesin kuin kerkesin takkini luokse ja kiireellä siemaisin vielä oluen loput. Mutta että huh huh..

Nämä kivat klassiset CD:t löysin kirpputorilta, taisi maksaa 1,5 euroa kipale. Näissä on mukavaa, että kun kuuntelee kappaleita, voi samalla sivistää itseään musiikkiin liittyvillä tiedoilla.

M kävi tyttärensä kanssa Barcelonassa, me olimme näkemättä kaksi viikkoa! Se on kyllä aika pitkä aika, oli jo tosi ikävä. Hassua, että he tulivat samalla lennolla sieltä pois, kuin lenkkeily-ystäväni ja hänen miehessä. Lenkkeily-ystävä on kyllä ihan muutenkin ystävä. He tulevatkin meille kylään lauantaina, kiva saada vieraita, vielä kun keksittäisiin mitä tarjottaisiin.

Mutta minun nuorempi tyttäreni teki tätä mainion makuista pizzaa. Ohje on otettu K-kaupoissa jaettavasta ruokalehtisestä, nimi oli punasipuli-feta-pizza. Oli ihan älyttömän hyvää. Hyvässä ruuassa on se  huono puoli, että sitä syö aina liikaa.

Lenkkiystävän ja minun karkkilakko on kestänyt jo vaikka kuinka pitkään, en edes muista koska se alkoi (no tällä päällä tuo ei kyllä ole ihme). Mutta arvatkaapa vaan olenko laihtunut?