Tää täti on ihan täpinöissään uudesta harrastuksesta, siis veneilystä. Ihan kuin uusi maailma olisi avautunut tämän veneen myötä.

Yksi lasillinen otetaan aina, kun lähdetään reissuun. Aurinko paistaa ja veneen nokka merta kohden, mikäs siinä on ollessa, ihan hykerryttää.

Helatorstaina meidän piti ajella Pirttisaareen eli Pörtö ruotsiksi, mutta kovan tuulen tullessa emme sitten menneetkään. Nyt lauantaina lähdimme kohti tätä ihanaa saarta. Saari ei ole ollut vielä kauan tavallisen veneililjän saavutettavissa, siellä oli vielä pari vuotta sitten armeijan väkeä ja rantautuminen oli kielletty. Nyt armeijan iso laituri on meidän tavallisten ihmisten käytössä.  Ilma oli aivan ihana, teimme ruuan ensimmäiseksi ja sitten lähdimme polkuja ja mitä lie kärryteitä pitkin etsimään muistoristiä, joka piti saarelta löytyä. Oliko se nyt Vene-lehti tai joku vastaava, mistä vinkin löysimme tästä saaresta.

Löysimme noin kilometrin kävelyn jälkeen aivan upean kauniin kallioisen rannan, ei ristin sielua missään. Siellä ei voinut kuin huokailla miten kaunista luonto voikaan olla. Ja ilman venettä tuonne olisi ollut aika hankalaa mennä.

Aikamme kallioita kuljettuamme löysimme myös muistoristinkin, jota lähdimme alunperin etsimään. Muistoristi on 1800-luvun puolelta, on jonkun Isak-paran muistoksi pystytetty. Isak oli veneellä lampaita hakenut läheiseltä saarelta, kun oli syysmyrsky iskenyt ja Isak hukkui. Upealla paikalla on Isakin viimeinen leposija.

Mukavia ihmisiä on veneilijät, kaikki aina valmiita auttamaan ja silti oman rauhan saa jos vain haluaa. Istuimme kyllä naapuriveneen perätuhdolla lauantai-iltana viiniä lipittäen. Siellä me olemme vain sinä ja minä ja puhutaan veneilystä sun muusta, ei kukaan tärkeile millään, se on kivaa.

 

Sunnuntaipäivänä kotimatkalla pysähdyttiin Kaivokari-nimisen saaren rantaan tekemään ruokaa. Kalliolla grillattiin ja ihan kaksisteen nauttiin tämänkin rannan kauneudesta.

Tuolla merellä ja saarilla yksinkertaisesti on vaan niin hyvä olla.

Tänään tulin taas tänne toiseen kotiini, joka on vielä jonkin aikaa ns. ykköskotini, täällä oli postista tullut kirje, jossa olin kaksi lippua hienoon konserttiin. Eli minulla on tainnut onni kääntyä, ensin tarjotaan uutta pomoa ja sitten vielä tupsahtelee konserttilippuja. Niin muuten minulla on nykyään ykköskoti, kakkoskoti ja vene, ja työt siinä välissä, välilä juhlia. Ja aina saa miettiä ja pakata jotain kassia, varsinainen kassi-alma.