Riikan matkasta on hiukan hankala kirjoittaa, ainakin tämä aloittaminen. Sillä matka oli aivan ihana, mutta mukaan mahtui aikamoisen paljon suruakin. Kesken matkan sain tiedon rakkaan isäni poisnukkumisesta. Vaikka isä oli vanha ja kuolema ei tullut  yllätyksenä, niin kyllä se on hirmuinen uutinen kuulla.

Olen kyllä miettinyt, että se oli ehkä minulle hyvä paikka sittenkin kuulla se, sillä olimmehan lomalla rakkaan kanssa ja sain monta päivää olla hänen lähellään ja siten kokea läheisyyttä ja lämpöä. Ehkä surun läpikäyminen oli kuitenkin ihan eri ympyröissä jotenkin helpompaa ja varsinkin, kun sitä ei tarvinnut kokea  yksin.

Isä sai elää melkein 82 vuotiaaksi, kolme päivää olisi vain ollut syntymäpäiviin. Edessä on vielä varmaan tunteita esiin nostava siunaustilaisuus ja vietämme sisarusten kesken vielä yhteisen viikonlopun isämme nuoruuden maisemissa jakaen yhteisiä isä-muistojamme ja käyden läpi hänen jättämiään valokuvia ja kaikkea muutakin. Olen kiitollinen siitä, että sain näinkin vanhaksi pitää isäni.

Riikassa vietimme kuusi päivää ja oli aivan ihanaa. Hotellimme sijaitsi Daugava-joen toisella puolella, siis toisella puolella kuin vanha kaupunki. Joten me kävelimme paljon, joka päivä ainakin tunnin pari. Emme käyttäneet taksia tai muita julkisia kulkuneuvoja, kuin siirtymiin lentokentältä ja takaisin.

Vanha kaupunki tuli kierrettyä pitkin poikin, kävimme myös kaksi kertaa upeassa Jurmalassa. Matka sinne sujui kätevästi junalla (joka muistutti meidän vuosisadan alun aikaista junaa) ja matkan hinta oli minimaalinen. Toisella kertaa tulimme kivasti veneellä takaisin, matka sujui mukavasti Riga Shampanjaa maistellen.

Tapojemme mukaan käytimme paikallisia juomia ja ehdottomasti oudoin niistä oli Riiga Balsami, eli parantava ja vaikka mitä etuisuuksia tuova salaisen reseptin mukaan tehty yrttilikööri. Joka päivä taisimme ottaa ainakin yhdet lasilliset kahvin kanssa, mahdamme nyt olla hyvinkin kauniita ja terveitä. Se on muuten ihan kamalan makuista, jos totta puhutaan.

Hotellimme yhdeksännessä kerroksessa oli huikea sauna, sen kaksi seinää oli lasia. Kyllä siellä kelpasi katsella kaunista Riikaa.

Eli niin se matka vain meni; kovasti käveltiin, paljon nähtiin, hyvin syötiin ja juotiin. Ja paljon rakastettiin, rakkaus vain syvenee koko ajan. Kummallista kyllä parina ekana päivänä olimme ihan kumman ärhäköitä, taisi lomastressiä pukata vähän molemmilta, minulta kyllä paljon reilummin. On se vain onni ja ihanuus, että kumpikaan ei ole mikään pitkävihainen ja rakkautta on niin paljon, että se jaksaa ja ymmärtää riidatkin. Silti olen sitä mieltä, että kaikki riidat on turhia.

Mutta mikä oli matkassa ärsyttävintä? No se lentoyhtiömme eli Ryan Air. Ensinnäkin matkan hinta, joka listojen mukaan olisi ollut meiltä kahdelta mennen tullen yhteensä 80 euroa, olikin loppujen lopuksi kaikkien matkapakaasimaksujen, verojen ja ties minkä lie lisäksi loppujen lopuksi 285 euroa, niin että joo vähän himmeetä on halpalentoyhtiöiden hinnoittelu, no siihenhän on nyt puututtu.

Ja vaikka olimme laittaneet lentoa varattaessa ruksin, että olemme lukeneet matkaehdot. Niin eihän niitä edes erkki lue, ja niin tuli yllätyksenä sekin, että RyanAirilla ei ruumaan menevä laukku saa painaa kuin 15 kg. Eli meillä oli sitten jotain 10 kg ylipainoa ja sieltä tyttö tyynesti ilmoitti, että lisämaksu on 107 latia, eli noin 150 euroa. Meinasi ihan hermo mennä. HÖH! Mutta sitten meitä infottiin, että käsimatkatavaroihin kannattaa laittaa tavaroita, eli meillä molemmilla oli reppu, sieltä sitten tungettiin matkalaukuista niin paljon tavaraa kuin vaan saatiin mahtumaan niihin. Ja niin sitten kävi, että lisämaksua maksettiin vain jotain 10 euron verran.

Mutta mitä järkeä tuossa on? Ihan samat kamat sinne koneeseen meni, mutta nyt me vain kannettiin itte sinne suurin osa. Huomasi kyllä, että useimmat oli tottuneita RyanAirin käyttäjiä, heillä oli isoja hienoja käsipakaaseja, oikein sellaisia vedettäivä. Vähän outoa sekin, että olisi voinut ostaa jonkun priority-jutun, jolla olisi päässyt niinkuin ensimmäisten joukossa koneeseen. Luultavasti yli puolet oli sen maksanutkin. Eli kun koneeseen lastaus alkoi, niin he pääsivät ensin ja sitten tavallinen rahvas juoksi kilpajuoksua koneeseen. Siellähän ei ole valmiiksi annettuja paikkoja, vaan nopeat syö hitaat. Meillä kyllä kävi ihan hyvä tuuri, paluulennollakin saimme koneen parhaat paikat :) Meidät oikein pyydettiin siihen siiven kohdalle, missä on reilusti enemmän tilaa.

Niin on matka ohi ja niin myös loma. Onneksi nämä pari päivää töissä on olleet suhteellisen siedettäviä.

Tänään kävin ostamassa ihanan pikkumustatyylisen mekon ihan omia juhliani varten, jotka pikkuhiljaa lähestyvät. Se on kummasti saanut minut hermoilemaan siivoamisista ja vaikka mistä, mutta pitää tässä nyt yrittää ottaa rennosti. Sillä eikös se ollut uusi uutinen, että stressi ja jännittäminen aiheuttaa kaljuuntumista.