Maija Poppanen ihastutti, ne lavasteet, laulut ja kaikki taika, tulin hyvälle tuulelle esityksestä. Käykäähän katsomassa, ette kadu varmaan. Helsingin Kaupunginteatteriin mars mars.

Viikonloppu oli aivan ihana, lämpöä ja läheisyyttä yllin kyllin. M on mies, jota rakastan niin  että sydän meinaa pakahtua. Keskustelua kaikista mieltä vaivaavista asioista on käyty ja se on tehnyt  todella hyvää. Työpaineitakin on molemmilla ja M:llä kyllä monenkertaisesti enemmän kuin minulla, isompia asioita. Minä näin kyllä ihanaa unta viime yönä, olin uudessa työpaikassa unessani. Uusi esimieheni kertoi minulle, että heillä on yksi osasto täällä minun kotikaupungissani (pääpaikka oli jossain Lauttassaaressa päin Helsingissä) ja kyseli minulta, että sopiiko minulle mitenkään, että olisin jonain päivinä täällä kotikaupungissa, sain valita että menenkö klo 10 vai klo 11 töihin. Tehtävänä olisi opettaa esikoululaisille tietotekniikkaa. Olin ihan innoissani siinä unessa. Ja vielä herätessäkin ajattelin, että vitsi kuinka mukavaa olisikaan tehdä jotain tuollaista.

Tänään käytiin hiihtämässä. Minä ihan ekaa kertaa tänä talvena. Oli tosi kivaa, yhden kerran kaaduin - ihan suoralla tasaisella kohdalla. Piti muka ohittaa yksi pariskunta, heh heh. Eivät tainneet onneksi huomata, kaaduin ihan heti kun se kiihdytys ohitukseen alkoi. Suoraan pyllylleni tupsahdin ja nyt on takalisto pirun kipeä, istumaan laskeutuminen ja siitä takaisin ylös tuntuu kipiältä. Pyllähdin suoraan niiden suksien päälle. No eiköhän se takalisto siitä tokene, saapi vaan nähdä miltä nivustaipeet tuntuu aamulla.

Toivottavasti hiihtokelit kestää pitkään!

Näin kauniita reittejä pääsen tallustelemaan M:n kotinurkilla