Kovat on suunnitelmat tällä tädillä. Eli kunnonkohotus, laihdutus, nenänvalkaisu -ajat alkaa huomenna! UGH

Talo on täynnä avattuja suklaarasioita, karkkipusseja, alkoholijuomia. No juomat kyllä voin olla juomatta, vaikka olisi kuinka avattuja, mutta miten avatusta suklaarasiasta voi olla ottamatta suklaata - miten??

M:n kanssa on päätetty, että huomisesta ainakin tuonne 10. helmikuuta asti ollaan täysin raittiita, ei pisaaraakaan mitään alkoholipitoisia juomia, ei tee kyllä yhtään pahaa. Ja toivottavasti auttaa siihen laihdutukseenkin.

Kuin varkain on paino noussut lukemiin, mitä ei kestä katsella enää. Harmittaa kun kaikki vaatteet kiristää, jos ne nyt  yleensä päälle mahtuu. Mutta ei kiristä kauan!!

Kunnon kohotus on myös kohdallaan, olisikohan kohonnut painokin johtunut siitä,että liikunta on ollut suhteellisen vähäistä.

Surua on mahtunut tuohon edeltävään vuoteen, kaksi erittäin rakasta ihmistä katosi elämästämme. Isäni kuolemasta ei kulunut puoltakaan vuotta, kun M myös menetti äitinsä. Hänen äitinsä oli herttainen ihminen, niin iloinen ja tyytyväinen elämäänsä, vaikka sairaus runteli ihan liiaksi häntä. Ikinä en kuullut hänen valittavan yhtään mitään. Hautajaiset ovat edessäpäin, tulevat olemaan hyvin paljon suuremmat kuin minun isäni siunaustilaisuus.

Kaiken juhlan ja surun keskellä pidimme pienen lomasen, vietimme pari yötä Tampereella. Viehättävässä pienessä Jugend-hotellissa oli kiva pitää majapaikkaa, kävimme Muumimuseossa jossa olimme varmaan ainoita suomalaisia (sekin oli täynnä itäturisteja). Kävimme syömässä pariinkiin kertaan ihania vohveleita Suomen suloisimmassa vohvelibaarissa. Teatterissa kävimme katsomassa Cabaret-esityksen, ja aivan häpeä on tunnustaa, että me molemmat nukahdimme sen esityksen aikana, ei sentään yhtäaikaa. Esitykseen käytin syntymäpäivälahjakseni saamaani tapahtumalahjakortin, vielä on toinenkin jäljellä. Jotain somaa pitää keksiä M:lle ja minulle jossain vaiheessa.

Huomenna menen operaatioon sairaalaan, päivä siellä pitäisi olla. Nukuttaminen pelottaa aikamoisen paljon...

Enpä taida viitsiä paljoa kirjoittaa, kun ei yhtään tiedä onnistuuko tämä kirjoituksen julkaisu. Sen verran vaikeaa oli koko blogin hallintaan päästä, enkä näe missään entisiäkään kirjoituksia, mihin lie kadonneet.

Nyt pitää painua Finlandia-voittaja kirjan pariin, eli Sofi Oksasen Puhdistus on kyllä vienyt aika hyvin mukanaan.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2009 kaikille!