Kovasti odotettu vierailu Tanskan pääkaupunkiin tuli sitten suoritettua.

Vappu vietettiin siellä M:n kanssa mitä jäi mieleen. Oli kyllä vihreää, paistoi yhtenä päivänä aurinkokin.

M oli koko matkan kipeä, ekana päivänä raasu jaksoi kävellä hiukan. Nukkui sitten muutaman tunnin ja taas jaksoi kävellä hiukan. Onneksi hotellimme oli mainiolla paikalla, lyhyt matka joka paikkaan. Ja onneksi minulla oli tosi tämäköitä särkylääkkeitä jokunen matkassa mukana, niiden voimalla M:n kuume laski aina joksikin aikaa, sen verran että jaksoi sentään jossain lähikulmilla käydä kerran päivässä syömässä.

Täältä sai hyvää tanskalaista ruokaa!

 

Täältä hienon hienosta ravintolasta sai ala-arvoisen pahaa ja kallista ranskalaista ruokaa.

Kävelin ympäri ämpäri Kööpenhaminaa. Näin kuningattaren linnaa ja kuninkaan linnaa, en kyllä ymmärrä oliko siellä tosiaan heille erilliset linnat?

Kävin taidemuseossa ja siellä erikoisnäyttelyssä katsomassa sian päitä, ne oli oikeasti oikeita yök! Samaisessa hienossa rakennuksessa oli myös kahvila, josta sai eskimoita, jotka oli pahoja (ei siis olleet suomalaisia eskimoita).

Kävin joen toisella puolella kävellen, seurasin pitkään yhtä pariskuntaa, kunnes eksyin heistä. Ei ollut muuta tekemistä. Kävin yksin tivolissa. ihmettelin ja kummastelin vain kaikkea.

Kävin kanaaliristeilyllä, palelin ja huomasin, että italialaiset todellakin pukeutuvat mustiin toppapatakkeihin ja aurinkolaseihin. Oli niin pirun kylmä, että kadehdin niitä toppatakkeja. Näin sen Noma-ravintolankin, en viitsinyt mennä syömään sinne :)

 Ja kuinka ollakaan ei se Kööpenhaminan kuuluisin neitokaan kotona ollut, tällainen miniatyyri siellä kivellä kyllä kyyhötti. Luulen kyllä, että on harvinaisempaa olla näkemättä sitä neitoa kuin nähdä se, siis tuolla kivellä.

Gammel Danskikin ostettiin ja jätettiin melkein kokonaisena sinne. Kun ei ollut kuin lentolaukku plääh

Vappuaattona M alkoi nukkumaan kahdeksan maissa. Minä join riehakkaasti puoli pulloa viiniä, katselin tanskalaista huippumalli-ohjelmaa. Seurasin yhden asunnon tapahtumia, asunnossa liikkui koira, ei mitään muuta. Aloin nukkumaan kymmenen aikaan - vappuaattona illalla siis. Tosi riemukasta ja riehakasta.

No minä sentään näin kaikenlaista ja jaksoin kävellä ja kävellä ja kävellä. M oli todella kipeä, ihan säälitti mies parka. Ja kuinka paljon häntä mahtaa harmittaakaan.

Se muuten pitää sanoa, että sain todella hyvän kuvan tanskalaisista. Aina ystävällisiä. Tervehtivät ja tai huomioivat todella hyvin vieraan ihmisen. Jos vähänkin oli avuttoman näköinen, varsinkin kartta kädessä, niin ihan taatusti oli heti joku auttamassa.

Pakko on mennä sinne uudestaan joskus!

Lupaan itselleni ja "suurelle lukijajoukolleni", että kirjoitan tänne hieman useammin!